Onko tässä mitään järkeä – asuntosijoittamista ja vuokraustoimintaa 24/7 – Blogi #158

”…podcast/podi/blogi jää tauolle” tuntuu olevan yllättävän monen seuraamani suomalaisen informaatiolähteen toimintamalli kesän kuukausiksi. Olen huomannut miettiväni monta kertaa, miksi näin toimitaan ja tulisiko minun toimia samoin. Pitäisikö Ostan Asuntoja Blogi, YouTube ja Podcast pistää telakalle pariksi kuukaudeksi, jotta isäntä pääsisi tekemään jotain muuta? Puhumattakaan siitä, että uusien kohteiden kartoittamiset ja rahoituskierrokset jättäisin väliin kesätauon ajaksi. Vuokraustoiminnan lomakausi tuntuu jo ihan mahdottomalta ajatukselta.
Jos olet katsellut Ostan Asuntoja IGTV-videoita, olet huomannut, että muutama viikon yhteenveto on jäänyt väliin. Tämä ei suinkaan johdu kesälomatauosta vaan siitä, että tapahtumia on ollut niin paljon kaikilla rintamilla, etten ole oikein pystynyt jäsentelemään niitä ”viikon kulissien takainen yhteenveto” -muotoon.
Asuntosijoitustavoitteeni 2019 – Blogi #139
Lähiviikkoina edessä on vuoden 2019 välitilinpäätöskirjoitus ja vaikka itse tavoitteiden toteumat ovat aika hyvin tiedossa, olen pari viikkoa pohdiskellut, onko tässä vauhdissa mitään järkeä ja ovatko tavoitteeni oikeassa mittasuhteessa. Olen usein kirjoittanut, että olen onnekas, kun saan tehdä sitä mikä on intohimoni. Olen kerrannut, miksi asuntosijoittaminen ja vuokraustoiminta ovat minusta niin jännittävää puuhaa ja tuovat niin paljon mielihyvää, että koen itseni onnekkaaksi. Vai olenko jäänyt jumiin itse luomaani oravanpyörään?
”What is my why” – mikä on minun ”miksi” -päämääräni
Tuntui, että pitää tämä väliotsikko kirjoittaa englanniksi, kun suomennokset tuntuvat aina jotenkin kömpelöiltä. Tunne voi tulla siitä, että olen alunperin tutustunut aiheeseen englanninkielisen materiaalin kautta aikana, jolloin Suomessa oltiin vielä ylpeitä ”management by perkele” -kulttuurista ja naureskeltiin naapurin ”diskuteeraamiselle”. Olen tykännyt diskuteerata itseni ja muutaman kaverin kanssa pitkään. Laajensin keskustelupiiriä vuonna 2013, kun aloitin Ostan Asuntoja Blogin kautta julkisemman vuoropuhelun ensin itseni ja matkan varrella tasaisesti kasvaneen lukijamäärän kanssa, joiden kautta lähipiiriini on tullut myös muutama uusi diskuteerauskaveri.
Saavutin vuodelle 2025 asettamani pitkän tähtäimen tavoitteeni vuoden 2017 loppupuolella. Sen jälkeen kävin pitkän pohdinnan, mitä seuraavaksi voisin tavoitella ja miten. Sitä varten työstin seuraavat asiat itselleni selkeään, sana sanalta mietittyyn kirjalliseen muotoon:
- Tarkoitus (purpose) – mitkä ovat niitä tärkeitä asioita minulle ja läheisilleni, joita Ostan Asuntoja mahdollistaa ja tulee mahdollistamaan
- Tehtävä (mission) – mitä Ostan Asuntoja tekee, mitä se tarjoaa asiakkailleen, miten se erottautuu kilpailijoistaan ja miten se toimii yhteistyökumppaneiden kanssa toteuttaakseen tarkoituksensa
- Näkymä (vision) – mitä Ostan Asuntoja on vuonna 2025
- Periaatteet (principles, values) – mitä periaatteita Ostan Asuntoja noudattaa kaikessa ajattelussa ja toiminnassa
Nämä ajatukset eivät suinkaan syntyneet paperille tyhjästä vaan useamman vuoden pohdinnan tuloksena ja useamman paperiversiokierroksen seurauksena. Tuon pohdintakierroksen aikana syntynyt versio on kuitenkin ollut niin hyvä, että sen sisältö ei juuri ole vajaan kahden vuoden aikana muuttunut mihinkään, vaikka matkan vauhti ja suunta onkin mietityttänyt monta kertaa ja mietityttää taas.
Uusimpana kohtana yllämainitun neljän elementin listan jatkoksi on syntymässä viides kohta, jonka otsikko on jotain tyyliin ”mitkä asiat eivät ole tärkeitä Ostan Asuntoja -toiminnalle ja mitä Ostan Asuntoja ei tee”. Taitoni sanoa taitavasti ”EI” vaativat yhä kehittämistä.
Asuntosijoittaminen ja vuokraustoiminta keinoina kohti päämäärääni
On täysin hyväksyttävää, että asuntosijoittaminen on vain keino saavuttaa taloudellinen vapaus eikä sitä kohtaan tarvitse olla erityisen lämpöisiä tunteita. Suhtautumiseni osakesijoittamista kohtaan on ollut juuri tällaista.
Itselläni tämä pohdinta on helppoa; nautin asutosijoittamisen ja vuokraustoiminnan parissa puuhastelusta yli kaiken. Pohdittavana on enemmänkin se, kuinka paljon pitäisi aikaa vapauttaa muihin asioihin vai pitäisikö ylipäätään.
Veloista vapaa vai taloudellisesti vapaa asuntosijoittaja? YouTube #57
Pankkitilin saldon kasvamisen seuranta on mukavaa – kuinka paljon on tarpeeksi
“Kun saan tarpeeksi rahaa ja menestystä, tulen onnelliseksi” on varmaan yhä aika monen virhekuvitelma, vaikka tätä uskomusta useissa kirjoissa alas ammutaankin kertomalla, että “onnellisuus tuo menestystä”. Itse olen jälkimmäisen kohdan huomannut todeksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa elämääni.
Vuokrien kilahtaminen pankkitilille kuukauden alkupäivinä on mukavaa seurattavaa. Kun asuntojen määrä kasvaa, yksittäisen asunnon vuokralaisen vaihtuminen huolestuttaa vähemmän ja vähemmän, kun jäljellä on vielä valtaosa kassavirroista, jotka kattavat hyvin yhden asunnon vuokran puuttumisen. Tililtä kuun puolivälin ympärillä lähtevät lainasuorituksetkin tuntuvat positiivisilta, kun ne ajattelee vakuusarvon vapautumisena, jolla pääsee taas rahoittamaan uusia hankintoja.
Kun asuntosijoittamista ja vuokraustoimintaa ei enää tarvitsisi harjoittaa rahan vuoksi mutta silti sitä tekee, täytyy kysymyksessä olla joku muu seikka, päämäärä. Raha on vain yksi konkreettisista mittareista, jolla voi seurata, kuinka matka etenee kohti päämäärää.
Kun filosofioinnin puolelle tulin astuneeksi, otan vielä yhden uskomuksen ja sen tarkennus tämän kappaleen loppuun; “raha ei tee onnettomaksi, rakkaus rahaan tekee”.
Taloudellinen riippumattomuus tuo vapauden tehdä, mitä haluaa – vaikka asuntosijoittamista ja vuokraustoimintaa
Vaikka “osta ja pidä” -asuntosijoittamiseen lisätään usein “passiivinen tulo” -käsite, ei se suinkaan tarkoita sitä, etteikö päätoimisena asuntosijoittajana voisi toimia aktiivisesti. Oleellista on se, että voi valita, kuinka monta tuntia viikossa aikaansa laittaa asuntosijoitusasioihin.
Taloudellinen vapaus tuo mahdollisuuden opiskella, miettiä ja tehdä asioita laajemmalla perspektiivillä ja imeä vaikutteita omaan asuntosijoitus- ja vuokraustoimintaansa.
Päätöksenteko yksinkertaistuu ja syyllisen löytyminen helpottuu – tästä olen pitänyt kiinni yhä tiukemmin
Asuntosijoittaminen on eräänlaista yrittämistä, joka tuo vastuun ja vapauden tehdä päätöksiä peiliin katsomalla. Voin itse päättää, mistä ja minkälaisia asuntoja ostan, miten ne remontoin, miten markkinoin ja kenelle asuntoja vuokraan sekä miten paljon toimintaani kasvatan tuottoja uudelleensijoittamalla.
Yrittämisnäkökulma laajenee, kun mieltää, että kaikkia asioita ei tarvitse, ei ehkä pysty tai ei kannata tehdä itse. Missään ei ole myöskään määritelty, että yrittämisen kriteeri täyttyy vasta, kun palkkaa työntekijöitä. Kaikilla työmiehilläni ja -naisillani on omat yritykset, joiden kautta he laskuttavat työpanoksestaan. Minulla on täydet valtuudet päättää, kenet valitsen töitä tekemään ja jos tuli tehtyä väärä valinta, syyllinen löytyy aina peilistä. Elämä helpottuu oleellisesti, kun kaikenlainen organisaatioihin liittyvä politikointi poistuu ja mahdollisuus sopia paikallisesti maksimoituu.
Tämä on kenties kaikista asioista vaikein, josta minun pitäisi luopua ja hyväksyä, että kasvu on mahdollista vain työntekijöitä palkkaamalla. Mietin yhä toimintamalleja, joissa minun ei tarvitsisi olla se, joka palkkaa ja vastaa hallinnosta. Ne eivät olisi vahvuuksiani, koska tätä mietintää niin kovasti joudun käymään.
Omannäköisen asuntosijoitussalkun kasvattaminen ja kehittäminen on mahdollista – muttei loputtomasti
Jos edellisessä kappaleessa pistän yhä vastaan, tämän asian suhteen olen jo varma, että yksittäisiä asuntoja eri taloyhtiöistä loputtomasti omaan salkkuuni hankkimalla hukun isännöitsijöiden suoltamaan paperipostiin ja sen hallinnointiin paljon ennen kuin visioni täyttyy.
Asioita pitää alkaa keskittämään; ei uusia sijoituspaikkakuntia, ei uusia strategiakokeiluja eri kiinteistölajeihin, yksittäisten asuntojen hankkiminen vain tutuista taloyhtiöistä…mahdollisesti jopa joidenkin asuntojen myynti, mikäli tuotto kääntyy sellaiseksi, että kokonaisuus huomioiden luopumisen seurauksena voisi tehdä tuottavamman sijoituksen johonkin muualle.
Sopimusten tekeminen ja virstanpylväiden saavuttaminen tuo kiksejä – ei muutosta aikaisempaan
Sopimusten tekeminen, seksikkäämmin “diilien clousaaminen”, on aina tuonut erityistä mielihyvää. Saan yhä saman mielihyvän vuokrasopimuksen allekirjoituksesta kuin 300 000 euron asuntokaupasta eli rahasumman suuruudesta ei ole kyse.
Mielihyvä tulee siitä, että jokainen vuokrasopimus ja asuntokauppa on uusi palanen matkalla kohti visiota ja välitavoitteen saavuttamista. Olen aina asettanut tavoitteita jopa 10 vuoden päähän ja peruuttanut siitä vuosi- ja kuukausitasolle. Jotkut tavoitteet ovat jääneet saavuttamatta mutta jokainen saavutettu virstanpylväs, vuositavoite tai 10 vuoden päässä ollut päämäärä on tuonut positiivisen mielihyvän.
Aamurutiini
Olen myöhäisherännäinen sen suhteen, kuinka konkreettisesti todella käsittelen päämääriäni ja tarkastelen niitä vuosi-, kuukausi-, viikko- ja päivätasoilla. Aikaisemman kuukausitasopainoitteisen tarkastelun sijaan olen huomannut, että parhaan lopputuloksen saan käyttämällä joka aamu noin 5 minuuttia siihen, että puhua höpötän itsekseni päämääräni läpi ja kerron itselleni, minkälaisilla tavoitteilla päämääräni saavutetaan. Lopuksi mietin ja kirjaan ylös 3 tehtävää jokaiselle alkavalle päivälle, jotka pitää tehdä, jotta päämäärät tulevat lähemmäksi tai eivät ainakaan karkaa kauemmaksi.
Tätä varten käytän “Day One” -nimistä päiväkirja-appia, johon 3 kohdan kirjaamiseen olen tehnyt Siri Shortcuts -appilla mahdollisimman yksinkertaisen tavan kirjata nämä 3 tehtävää päiväkirjaani joka aamu. Kaikki on tagilla “3 Things” ja listalla on jo noin pari tuhatta tehtävää eli yli kahden vuoden ajalta. Tämä rutiini on saanut minut vakuuttuneeksi, että
ihminen yliarvioi sen, minkä voi saada aikaan vuodessa ja aliarvioi sen, mitä voi tapahtua kolmessa
“Onko tässä mitään järkeä” -pohdinta jatkuu.
Kiitos Ostan Asuntoja -sisällön mahdollistavalle sponsorille:
Asuntopehtoori on vuokranantajan perustama yritys, joka tarjoaa Vuokravälitystä alkaen 500 euron palkkiolla, johon sisältyy ensimmäisen vuoden ajalta vuokratakuu.
Tarjolla on lisäksi “avaimet käteen” vuokra-asunnon Huolenpitopalvelu 35 euron kuukausihinnalla. Näin voit ulkoistaa sijoitusasuntosi vuokraustoiminnan kokonaisuudessaan. Palveluun sisältyy pysyvä vuokratakuu.
Asiakkaiden kysynnän vuoksi Asuntopehtoori on kasvanut ja tarjoaa nyt myös asuntojen myyntivälitystä.
Mainitse välitystoimeksiannon yhteydessä ”Ostan Asuntoja” ja saat 5 %:n alennuksen palkkiosta.
Lisätietoa asuntopehtoori.fi
Asuntopehtoorin Blogista: Miten kasvaa asuntosijoittajana?
Antti “5-kymppisenä asuntosijoittajaksi” Pyykönen – Ostan Asuntoja Podcast #54
Ostan Asuntoja Podcastin kaikki jaksot
Ostan Asuntoja YouTube: Mitä “osta ja pidä” asuntosijoittaja voi oppia flippaajalta? YouTube #69
Ostan Asuntoja YouTube -kanavan voi tilata tästä
Asuntosijoittajan opiskelusuositukset kesällä 2019 – Blogi #155
Tämä oli hyvää höpötystä. Ei niitä asuntoja montaa tarvitse olla, kun jo tuntuu että isännöitsijän postia tulee liikaa. On vaikea rakentaa sellaista masiinaa, joka olisi hajautettu mutta hallinnon osalta keskitetty sekä kustannustehokas.
Monet sijoittajat ovat innolla mukana taloyhtiöiden hallituksissa ja yhtiökokouksissa. Itse olen vaivautunut menemään lähimmän asunnon kokouksiin (alle 1km kotoa), ja muuten en jaksa niihin mennä. Ne tulevat samaan aikaan vuodesta, jolloin on vielä työmatkoja ja lasten kevätjuhlia. Energia ei vain riitä kaikkeen, ja mehän keskitymme kassavirtaan emmekä kokouspulliin.
Osuva kommentti tuo ”höpötystä” 🙂
Blogini yksi tarkoitus on alusta asti ollut mulle kanava kertoa mun omasta asuntosijoitustoiminnasta ja välillä asiat kirkastuvat, kun höpöttää yrittäen laittaa vähän johdonmukaisesti kirjalliseen muotoon. Tämäkin oli aikasempaa höpötystä, jota olen muutaman viikon tässä pohdiskellut, onko tullut ahmittua liikaa ja pitäisikö jostain luopua ja mistä eli mietin, onko vanhat höpötykset yhä voimassa.